Historia

Suomen Cup

Muut

Forssalaisen koripallon yhdistymisestä on puhuttu varmaankin yhtä kauan, kuin lajia on Forssassa harrastettu. Epävirallisia keskusteluja on käyty paljonkin, mutta ainakin historiankirjojen mukaan ensimmäinen vakava yritys tehtiin v. 1957. Se epäonnistui. Seuraava yritys johti Fokopon syntymiseen, mutta varsinaista yhdistymistä ei silloinkaan tapahtunut. Sitä seuraava yritys tehtiin 1990-luvun puolivälissä ja jälleen kerran se epäonnistui.

Forssan Koripoikien ja Forssan Alun välisessä kilpailussa on ollut nähtävissä hyviäkin puolia, koska se pakotti seurat ponnistamaan voimansa urheilullisesti ja taloudellisesti äärimmilleen kamppailussa Forssan herruudesta. Taistelu johti kuitenkin lopulta kauhun tasa-painoon, jolloin Forssassa 20.000 asukkaan kaupungissa pelasi 4 mestaruussarjajoukkuetta. Jokainen järkevä ihminen ymmärsi, että nain ei voi pitkään jatkua, eikä jatkunutkaan. Pilvilinnat romahtivat ja päädyttiin tilanteeseen, jossa tätä kirjoittaessa nyt ollaan.

Uusi vuosituhat on alkanut, ken tietää missä seuraavan 30 vuoden kuluttua ollaan.

Tästä se alkoi

Tänä syksynä olen silmäillyt Forssan Lehden numeroita 10 ja 20 vuoden takaa. Syksyn 1957 koripallo-otteluiden selostukset pysäyttivät hetkeksi.

Oli muistoja.

Tuolloinhan Forssan koripalloilijoiden parhaimmisto aloitti nousun kohti arvosarjoja yhteisvoimin. Ei ole tarkoitus repiä haavoja auki. Nämä haavathan ovat Forssassa perin hitaasti paranevia.

Joka tapauksessa kävi niin, että Forssan Palloseuraan, jolla tuolloin oli vielä koripalloilu ohjelmassa, siirtyi Alusta muutama ratkaiseva pelaaja. Itse asiassa ei voida sanoa, että nämä pelaajat siirtyivät Palloseuraan. Tapahtui vain kauppalan koripalloilun huipun yhteensulautuminen. Seuran nimi ei ollut pääasia. Tästä asiasta on puhuttu viime aikoinakin. Itse varsin läheltä tapahtumaa seuranneena totean vain, että siirto oli puhtaasti urheilullinen.

Hyvällä syyllä voidaan sanoa, että tämä oli ratkaiseva askel Forssan koripalloilulle. Pienen paikkakunnan pelaajavoimat eivät olisi riittäneet kahtiajakautuneena takamaan sarjanousua.

Tämä pätee vieläkin.

Jos paikkakunnalla ollaan missä tahansa joukkue-urheilussa kivuttu mahdollisimman korkealle, tämä joukkue ja sen pelaajat ovat kannustavia esimerkkejä junioreille.

Jostakin on aloitettava.

Kaksikymmentä vuotta se tapahtui Forssassa koripalloilun osalta yhdellä tavalla. Tulokset näkyivät. Koripalloilun taso on täällä korkea ja harrastus laajaa. Tärkeintä tällaisessa kehityksessä ei pelaajien kannalta ole seuran nimi, vaan tie, jota myöten pääsee ylöspäin.

Veikko Valento (Kausiohjelma 1977-78)

Vuonna 1945 Forssan Palloseura sai ensimmäisen naisjaoston, joka ryhtyi saman tien töihin. Jaosto kohensi seuran taloutta, pelaili jääpalloa ja toi heti ensiomaisena toimintavuotenaan paikkakunnalle uuden lajin, koripallon.

Miesten ja naisten harjoitukset käynnistyivät Kerholassa niin, että parin opetteluvuoden jälkeen 1947 sekä miehet, naiset että B-pojat osallistuivat piirinsarjoihin.

Vuonna 1949 pelipaikka vaihtui Teatteritalolle. Samana vuonna tuli myös ensimmäinen piirinmestaruus, kun miehet voittivat piirin II luokan mestaruuden.

Maakuntasarjaan FPS:n miehet lähtivät ensi kertaa vuonna 1951. Vuosikymmenen puolivälissä koripallotoiminta vilkastui. Miehet pelasivat maakuntasarjassa ja voittivat myös piirin B-mestaruuden.

Syksyllä 1957 koettiin ensimmäinen suurempi seura-siirto, kun Alun miesjoukkueen runko liittyi Palloseuraan. Seuraavana vuonna maakuntasarjaan ilmoitettiinkin sekä ykkös- että kakkosjoukkue. Molemmat selvisivät suomen-sarjakarsintoihin ja ykkösjoukkue nousi valmentaja Ensio Rosenbergin johdolla suomensarjaan.

Vuodet 1959-67 edustusjoukkue pelasi suomensarjassa. Parhaimmillaan joukkue sijoittui vuonna 1964 kakkoseksi. Poikajuniorit toivat näinä vuosina Forssaan kaikkiaan kahdeksan piirinmestaruutta. Naisjoukkue pelasi seuran nimissä 60-luvun alkuun asti.

Palloseuran kahdeksan kauden mittainen suomensarja-taival paatti putoamiseen talvella 1967.

Sen jälkeen FPS:ssa koripalloiltiin vielä kaksi kautta, kunnes huhtikuun 22. Päivänä 1969 seuran johtokunta paatti poistaa lajin seuran ohjelmasta. Paatoksen taustalla oli forssalaisen koripalloväen yhdistymishanke, joka synnytti samana keväänä lajin erikoisseuran Forssan Koripojat. FPS luovutti uudelle seuralle sarjapaikkansa, kaikki koripallovälineensä ja vielä pesämunaksi 250 markkaa.

Forssalaisella koripalloilulla on millä tahansa mittarilla mitattuna uskomaton määrä menestystä ja saavutuksia. En tarkalleen edes tiedä, kuinka monta aikuisten ja eri juniori-ikäluokkien SM-mitalia FoA:n ja FoKoPon joukkueet 1980-luvun lopusta lähes 1990-luvun loppuun mennessä voittivat.

Miten menestys on mahdollinen? Tähän kysymykseen olen joutunut useammankin kerran Forssan ulkopuolella vastaamaan.

Kyse on monen asian osumisesta kohdalleen. Keskeisin tekijä on ehkä seurojen välinen kilpailu. Kilpailu sopivassa määrin pitää yllä korkeaa laatua edullisin kustannuksin. On sitten kyse palvelujen tai tavaroiden tuottamisesta, ja sama näyttää pätevän myös pikkukaupungin urheilu-seuroihinkin. Tulosta syntyy kun on lahjakkaita junioreita, osaavia valmentajia ja innostuneita lasten vanhempia sekä muita sopivia taustajoukkoja. Tätä kaikkeahan on Forssan koripalloilulla ollut.

Joskus hyvää tulosta tuottanutta kilpailuasetelmaa on ollut liiankin kanssa: häiritsevää katsomokäyttäytymistä, toisen seuran menestyksen kadehtimista ja jopa kiusanteolta tuntunutta taustatouhuilua. Tällaista ikävää antia tuottanut kilpailu näyttää rauhoittuneen.

Puute on ollut rahasta, kuten urheilussa useimmiten. Pieni talousalue ei pysty tukemaan kaikkea sitä, mitä Forssan seudulla harrastetaan. Monien lajien taustavoimat kiertävät samoja pankkeja, yrityksiä, kauppoja ja liikelaitoksia sekä kuntia. Voisi todeta, vähättelemättä muiden urheilua tukeneiden yritysten osuutta, että paikallisen osuuspankin panostus on ollut monien forssalaisten menestyslajien, koripallo mukaan lukien, mahdollistajana.

Koripalloilun ongelmana on sponsorointimielessä lajin heikko kansallinen myyntiarvo. Kun lehdistön ja suuren yleisön mielenkiinto lajia kohtaa ei ole suuri, ei kunnon rahoittajaa tahdo löytyä. Puhun kymmenen vuoden taustaneuvottelijan ja yhteydenottajan kokemuksella.

Lajin yleisen arvostuksen kohentamisen tulisi olla Suomen Koripalloliiton tärkein tehtävä. Seuratyö on palautettava kunniaan, juniorijoukkueille saatava osaavia valmentajia ja nuorille pelaajille peliaikaa edustusjoukkueissa. Tie on pitkä, mutta oikotietä ei ole. Siitä on osoituksena helsinkiläisjoukkueiden kohtalot. Ilman kunnollista juniori-toimintaa ei näytä suurellakaan rahalla tulevan menestystä, ja kun ei ole menestystä loppuu raha. Ja sen jälkeen loppuu koripallo.

Suhtaudun erittäin varauksellisesti ulkomaalaispelaajien laajaan käyttöön. Vierasvahvistukset estävät joukkueiden junioreiden ja nuorten pelaajien pääsyn kokoonpanoihin. Suomen koripalloilun taso ei ole noussut vieraspelaajien aikana ja monien nuorten pelaajien kehitys on pysähtynyt vaihtopenkille. Pelituntumaa saa vain pelaamalla, ei harjoittelemalla. Liian moni pitkään harjoitellut turhautuu ja lopettaa koko pelaamisen.

Sen lisäksi useilla pikkupaikkakunnilla kotiyleisön mielenkiinto lajia kohtaan on vähentynyt oman kylän tyttöjen ja poikien jäädessä vaille peliaikaa. Tehtyjä päätöksiä ei ole helppo muuttaa.

Nyt forssalaisessa koripalloilussa on taantuma, toivottavasti lyhytkestoinen. Hyviä yksilöitä toki on, ja joukkueitakin. Mutta ei samanlaista joukkuemassaa kuin vielä muutama vuosi sitten.

En tiedä, olisiko edustusjoukkueiden tilanne valoisampi, jos joitakin vuosia sitten yritetty voimien yhdistäminen olisi toteutunut. Tuolloin oli ajatuksena, että FoA olisi ottanut vastatakseen naiskoripalloilun ja FoKoPo mies-koripalloilun. Hanke kaatui ensisijaisesti muutamien vanhempien ennakkoluuloisuuteen. Toivottavasti lapset kuitenkin vielä harrastavat tätä mielenkiintoista palloilulajia!

Koripallokatsomossa viihtyy. Peli on nopeaa, sisältää paljon katsojalle vaikeita, mutta hienoja kuvioita. Pelissä yhdistyvät tiukka joukkuepelaaminen ja taitavat yksilö-suoritukset ja useimmiten parempi joukkue voittaa.

Forssan Koripojat on ollut toinen vahvan forssalaiskoriksen rakentaja ja osaaja. Toivon että jatkossakin saamme nauttia hyvästä forssalaiskoripallosta, jossa oman paikkakunnan kasvatit ovat joukkueen perusrunkona.

Toivottavasti myös suomalainen koripalloilu nousee sellaiselle tasolle, että seurojen ja joukkueiden taloudesta vastaavien ei tarvitse ensin selvittää mistä lajista on kyse, vaan että lajilla on lajille kuuluva markkina-arvo ja tunnettavuus.

Toivotan Forssan Koripojille menestyksekästä alkavaa uutta vuosikymmentä.

Ilkka Joenpalo
Teknisten Liiton puheenjohtaja